Kahvinkeitin - Tuo aamun pelastus
Helsingin kahvilat osa 1
Jätä kommentti
Helsinki on ehdottomasti Suomen paras paikka nauttia laadukkaat erikoiskahvit ja leivokset. Tarjonta on paljon ja kaupungista löytyy erinomaisia kahviloita niin erikoiskahveista pitäville, ylellisyyttä ja klassisuutta arvostaville kuin koneen kanssa töitä tekevillekin. Listaan tässä kahviloita, jotka ovat hintansa arvoisia.
MBAR
Mbar on lasipalatsissa sijaitseva kahvila, joka illan tullen muuntuu baariksi sekä live-areenaksi jossa niin dj:t kuin stand-up koomikotkin laittavat parastaan. Päivisin se on kuitenkin rauhallinen kahvila, jossa onnistuu helposti työnteko sillä Mbarissa on yksi kaupungin nopeimmista ilmaisista langattomista verkoista. Mikäli omaa konetta ei ole mukana, on kahvilassa yleisiä koneita, joihin voi ostaa edullisesti nettiaikaa. Kahvien ja muiden tuotteiden hintataso on huomattavasti edullisempi kuin esimerkiksi vieressä sijaitsevassa Cafe Javassa. Erityismainintana täytyy todeta, että Mbarista saa keskustan edullisimmat salaatit sekä ehkäpä kaupungin parhaat croissantit.
Osoite: Mannerheimintie 22-24
Aukioloajat klo 9-02
LA TORREFAZIONE
Stockmannin vieressä toisessa kerroksessa Aleksanterinkadulla sijaitseva La Torrefazione on monien vannoutuneiden kahvilakävijöiden mielestä Helsingin ainoa oikea kahvila. Oikeasti ammattitaitoiset baristat, arvokkaat sekä aidot oikeat italialaiset kahvikoneet sekä laadukkaat pavut tuovat hyvinkin italialaisia vivahteita suomalaiseen kahvikulttuuriin. La Terrefazione myös paahtaa ja jauhaa omia kahveja, joita voi ostaa mukaan kotona keitettäväksi.
Kahvilasta löytyy myös herkullisia pieniä ruokia sekä lounasta italialaiseen tyyliin kuten Suomessa hyvin harvasta paikasta saatavaa taleggio-juustoa, kalmarirenkaita sekä Osso Bucoa.
Osoite: Aleksanterinkatu 50 Aukioloajat: MA-PE 07.30 – 20.00, LA 09.00-19.00 ja SU 11.30-17.30
Suomalainen kahvilakulttuuri osa 2
Jätä kommentti
Millainen kahvi- ja kahvilakulttuuri Suomessa sitten nykyään on? Vaikka suomalaiset ovat suurimpia kahvinkulutttajia maailmassa, on meillä yleisin kahvi vieläkin vaaleapaahtoinen suodatinkahvi. Pula-ajan tavoittelu on siis jäänyt Suomeen, sillä vaaleapaahtoinen kahvi on tummapaahtoista halvempaa ja saa myös vatsan sekaisin. Hinta merkitsee ja tämä on myös yksi syy, miksi moni juo kahvinsa vieläkin kotona. On järkevämpää ostaa kolmen euron paketti Saludoa ja keittää sillä viikon verran kahvia kotona kuin nauttia kolmen euron arvoisen kahvikupin kahvilassa. Tämä on toki taloudellisesti järkevää, mutta ostaessaan kahvilassa kahvin, kuluttaja saa muutakin kuin päivän pannussa pyörinyttä suodatinsumppia: samalla hän tulee maksaneeksi palvelusta, miljööstä sekä vaikkapa kahvilassa löytyvistä lehdistä. Kahvillakäynti ei kuitenkaan ole kovin houkuttelee, koska hinta-laatusuhde on hyvin heikkoa.
Palvelua ei ole se, että kahvilanpitäjä pystyy hoitamaan koko asiakaspalvelutilanteen sanomatta sanakaan, samalla tiskin takana pyörii nk. baristoja, joiden ainoa motiivi toimia alalla on työn määräaikaisuus. Lisäksi monet nk. kahvilat näyttävät vieläkin keskiolutpaikoilta. Resepti menestykseen ja hyvään kahvilakulttuuriin olisikin laadukkaat ja työtään arvostavat baristat, pöytiintarjoilu ja muu asiakkaan huomioon ottaminen sekä oikeasti kahvilalta näyttävät kahvilat. Samalla koko kahvinjuonnin olisi hyvä muuttua sosiaaliseksi tapahtumaksi. Höyryävän kuuman juoman äärellä kun ei voi olla kuin hymyssä suin.
Jätä kommentti
Maailman suurin kahvilaketju Starbucks lienee tulossa kovalla rytinällä Suomeen lähivuosina. Esivalmistelua on tehty jo jonkin aikaa sillä vuosi sitten kauppoihin ilmestyivät ah-niin-ihanan-herkulliset valmiskahvit kuten Aztech Mocca Latte, Seattle Latte, Double Shot Espresso jne… Suomen valloitusta valmistellaan myös avaamalla Helsinki-Vantaalle kaksi Suomen ensimmäistä Starbucks-kahvilaa: toinen kaikelle yleisölle avoinna olevalle lähtöselvitysalueelle ja toinen turvatarkastusten toiselle puolelle Tax-Free-alueelle. Itse olisin markkinapotentiaalia ja segmenttiä selvittääkseni avannut yhden kahvilan Helsingin keskustaan lentoaseman sijasta, sillä kahvilan potentiaalisesta suosiosta on vaikea sanoa mitään pelkkien lentoasemakävijöiden toimesta: moni lentoa odottava ulkomaalainenhan menee vanhasta tottumuksestaan kahville Starbucksiin eikä se kerro suosiosta suomalaisten keskuudessa.
Elvyttääkö Starbucks Suomen kahvilakulttuurin?
Täytyy toivoa että Starbucksin Suomen valloitus todella onnistuu. Vaikka Suomessa juodaan kahvia eniten maailmassa, on täällä kahviloiden laatu valitettavan huonoa. Suodatinkahvi on laihaa, suomalaiset suosivat jostain ihmeellisestä syystä vaaleaa paahtoa joka saa vatsan kipeäksi ja maistuu kitkerältä eikä kotimaisten baristojen osaaminen hyvällä tasolla. Toivottavasti barista-ammatti saisi Suomessa sen arvostuksen, mitä vaikkapa sillä on Ranskassa, Italiassa tai Yhdysvalloissa. Kyseessä on kuitenkin pitkät perinteet omaava klassinen käsityöammatti. Toivottavasti sille ei käy samoin kuin baarimikoille on käynyt Suomessa; työstä on tullut matalapalkkaista ja halveksittua jota tehdään opintojen ohessa. Ammattiylpeyttä ei ole koskaan ollutkaan eikä omasta työstä osata olla ylpeitä. Toivottavasti Starbucks toisi kauan kaivattua kahvilakulttuurin elvytystä tai edes tekohengitystä Suomeen.
Tarjoilija, kahvini maistuu puurolta
Jätä kommentti
Näin on, kävin Helsingissä Wayne’s Coffeessa hakemassa aamuista kahviani ja maku oli todella ihmeellinen. Mistään sen kummallisemmasta kahvista ei tosiaan ollut edes kyse, vaan ihan tavallinen vaalea paahto mukaan. Maku iski ensin kylkiin jonka jälkeen se kiipesi selkää pitkin takaraivoon, luulin kuolevani siihen kouristuksenomaiseen tunteeseen. Myöhemmin selvisi, että kahviini oli laitettu vanhentunutta maitoa. Tästä johtui hyvin imelä ja paakkuinen kokonaisuus, josta en kyllä jaksanut hakea edes korvauksia.
Jäi mietityttämään, kuten tässä blogissa on aikaisemmin puhuttukin, että mikä näitä ketjukahviloita oikein vaivaa? Syy ei voi olla yksistään työntekijöiden, olisi väärin marssia sisään tämän 18-kesäisen harjoittelijan luokse ja sanoa että tästä hommataan sulle varoitus. Syy on kuitenkin jonkun, mutta kenen? Mielestäni se, että maito on vanhaa, on sekä henkilökunnan osaamattomuutta, mutta myös selvän koulutuksen puuttuminen. Tiedän kavereiltani kuulluista kokemuksista, että useat ketjukahvilat etenkin säästävät kaikissa mahdollisissa kustannuksissa mitä työntekijöiden ja näin ollen myös työnlaatuun tulee. Asiat näytetään nopeasti korkeintaan jonkun toisen työntekijän toimesta ja loput opetellaankin sitten itse, kun työnantaja jättää nuoret harjoittelijat oman onnensa nojaan säästöjen takia.
Kumpi onkaan sitten tärkeämpää, palvelun laatu vai jokaisen pennin hilloaminen?
Suomessa kahviloiden linjaus on yleisestikin outo, sillä niin palvelun ja tuotteiden tasosta aina sulkemisaikoihin joku voisi vetää johtopäätöksen, etteivät kahvila-yrittäjät halua rahaa. Usein tulee tilanteita missä kahvilaan voisi mennä istumaan työpäivän päätteksi ehkä tapaamaan jotain, tai istumaan sateelta tai kuumuudelta suojassa. Sitten kun töistä pääsee, niin kaikki pienet kivat yksityiset kahvilat ovatkin jo sulkeneet ovensa? Hassua. Kahvi haetaan siis useimmiten wayne’s, robert’s tai java-kahviloiden tiskeiltä missä voi käydä juurikin niin, että saat kahvisi puurona.
Mielenkiintoinen lisäys vielä tähän aiheeseen, jonka olen huomannut myös viimeisien viikkojen aikana. Lasipalatsin viereen on ilmestynyt herttainen vaunu joka myy lettuja, limua ja kahvia ohikulkijoille. Idea on takuumenestys, mutta kuulin samalla myös että kyseinen vaunu on melko kiistanalaisella paikalla, ja valituksia liikeidealle on tullut ennenkaikkea viereiseltä cafe javalta.
Hauskaa sinänsä, että Cafe Java on huolissaan asiakkaidensa menettämisestä pienelle kojulle jota vielä hoitaa yksi tai kaksi työntekijää. Tässä tapauksessa siis laatu korvaa määrän, mutta valittamisen sijaan Java voisi keskittyä miettimään olisiko heidän omassa tasossaan kenties jotain paranneltavaa. Sama koskee myös Robertsin ja Waynesin kahviloita, missä tänäkin kesänä kesätyöntekijöitä palkataan kun sesonki on kiireisempää, mutta penniä venytetään silti.
Hilloamisen sijaan jos palvelussa näkyisi selkeä panostus myös työnantajan puolelta, niin ne samat asiakkaat ehkä palaisivat myös kesäsesongin loputtua.
Tallinnan kahvilat
Jätä kommentti
Tallinnassa matkustavan kannattaa tutustua perinteisten juottoloiden sijasta kahviloihin. Esimerkiksi aivan keskustasta löytyy laaja valikoima pikkukahviloita ja kahvilaketjuja; kuten Wayne’s Coffee ja Robert’s Coffee. Hinnat ovat selkeästi Suomen hintoja halvempia, ja kahvi jopa parempaa.
Kesällä on mukava istua terassilla ja nauttia capuccinoa. Esimerkiksi Cubanita Live Cafe, joka sijaitsee Virukeskusta vastapäätä tarjoaa erittäin hyvää pannukahvia, espressoa sekä erikoiskahveja. Kahvilassa on ilmainen internet yhteys ja rentouttava terassi. Perinteinen kahvi maksaa noin euron, erikoiskahvit kaksi euroa. Tiskillä on myös houkuttelevia leivonnaisia jotka myöskin ovat naurettavan halpoja.
Virukeskuksessa on monia kahviloita, kuten Wayne’s Coffee. Tuttu kahvilaketju tarjoaa monia vaihtoehtoja nautiskelijalle.
Keskustassa kulkijan kannattaa tutustua myös Cafe Petersoniin, jossa on kahvin lisäksi laaja valikoima teetä. Rauhallinen musiikki ja ilmapiiri tekevät paikasta kotoisan.
Solaris – kauppakeskuksessa on makuhermoja hivelevä Jäätelökahvila Kehrwieder, joka nimensä mukaisesti tarjoaa laajan valikoiman jäätelöitä. Maista ainakin talon omaa jäätelöä, joka valmistetaan paikan päällä kotimaisista raaka-aineista. Kahvejakin on mistä valita, ja ne maistuvat erittäin herkulliselta kylmän jäätelön seurana.
Vanhassakaupungissa on paljon suloisia kahviloita. Yksi niitä on esimerkiksi Matilda, joka on kakkujen ystävän paratiisi. Myös paljon pikkusuolaisia leivonnaisia ja piirakoita, sekä tietenkin erinomaista, aina tuoretta kahvia.
Vanhassakaupungissa sijaitseva Maiasmokk on vierailun arvoinen jo siitä syystä, että on Tallinnan vanhin kahvila. Kahvilan nimi on Suomeksi ”Herkkusuu” , ja syyn huomaa heti astuessaan sisään. Toinen toistaan herkullisempia kakkuja, sekä tuoretta kahvia, joka tuoksuu jo ovella.
Hyviä kahviloita vaikea löytää
Jätä kommentti
Hyviä kahviloita on vaikea löytää. Asun Helsingissä ja hyviä kahviloita, joista saisi hyvää kahvia on usein hyvin vaikea löytää, ja eipä vastaan ole vielä Suomessa kahvilaa tullut, joka saisi paatuneimman kahvifriikin tyytyväiseksi. City-lehden Vuoden kahvilaksi jo muutaman vuoden peräkkäin valittu Cafe Java on maailmanlaajuisesti ainoastaan keskinkertainen.
Erityisesti silmään on pistänyt valikoimien puute sekä ajoittain ammattitaidon puute. Tummapaahtoista suodatinkahvia ei saa mistään, ja americanoja ei osata tehdä. Peruskahvit ovatkin monen kahvilan heikkous, ja yllättäen paras suodatinkahvi löytyykin Eirasta, Cafe Carusellista, josta saa useampaa eri pannukahvia ja mitä parasta, pohjattomana kuppina, eli santsata saa niin paljon kuin haluaa!
Vaikka moni kahvifriikki minut tästä nirhaisia, on pakko sanoa että suurien maailmanlaajuisten kahvilaketjujen, erityisesti Seattle’s Best Coffeen ja Starbucksin peruskahvit ovat maukkaita. Vaikka suuria ketjuja aina haukutaan, ovat nämä ilmastoidut, siistit kahvilat hyvä hengähdyspaikka ulkomailla, ja rentouttavan ilmapiirin lisäksi niistä saa usein erinomaista kahvia! Onkin sääli että Starbucks ei ilmeisimmin tulekaan Suomeen. Neuvotteluja käytiin mm. lasipalatsin liiketilasta, jossa Cafe Java nykyisin sijaitsee. Starbucksin kahvi nimittäin on reilusti parempaa kuin yhdenkään helsinkiläisen kahvilan kahvi.
Ensi viikolla menen kokeilemaan Kahvila Kanelin josta on tullut roppakaupalla hyvää palautetta.
Kahvinkeitin - Tuo aamun pelastus 