Kahvinkeitin - Tuo aamun pelastus

Tarjoilija, kahvini maistuu puurolta

Näin on, kävin Helsingissä Wayne’s Coffeessa hakemassa aamuista kahviani ja maku oli todella ihmeellinen. Mistään sen kummallisemmasta kahvista ei tosiaan ollut edes kyse, vaan ihan tavallinen vaalea paahto mukaan. Maku iski ensin kylkiin jonka jälkeen se kiipesi selkää pitkin takaraivoon, luulin kuolevani siihen kouristuksenomaiseen tunteeseen. Myöhemmin selvisi, että kahviini oli laitettu vanhentunutta maitoa. Tästä johtui hyvin imelä ja paakkuinen kokonaisuus, josta en kyllä jaksanut hakea edes korvauksia.

Jäi mietityttämään, kuten tässä blogissa on aikaisemmin puhuttukin, että mikä näitä ketjukahviloita oikein vaivaa? Syy ei voi olla yksistään työntekijöiden, olisi väärin marssia sisään tämän 18-kesäisen harjoittelijan luokse ja sanoa että tästä hommataan sulle varoitus. Syy on kuitenkin jonkun, mutta kenen? Mielestäni se, että maito on vanhaa, on sekä henkilökunnan osaamattomuutta, mutta myös selvän koulutuksen puuttuminen. Tiedän kavereiltani kuulluista kokemuksista, että useat ketjukahvilat etenkin säästävät kaikissa mahdollisissa kustannuksissa mitä työntekijöiden ja näin ollen myös työnlaatuun tulee. Asiat näytetään nopeasti korkeintaan jonkun toisen työntekijän toimesta ja loput opetellaankin sitten itse, kun työnantaja jättää nuoret harjoittelijat oman onnensa nojaan säästöjen takia.

Kumpi onkaan sitten tärkeämpää, palvelun laatu vai jokaisen pennin hilloaminen?

Suomessa kahviloiden linjaus on yleisestikin outo, sillä niin palvelun ja tuotteiden tasosta aina sulkemisaikoihin joku voisi vetää johtopäätöksen, etteivät kahvila-yrittäjät halua rahaa. Usein tulee tilanteita missä kahvilaan voisi mennä istumaan työpäivän päätteksi ehkä tapaamaan jotain, tai istumaan sateelta tai kuumuudelta suojassa. Sitten kun töistä pääsee, niin kaikki pienet kivat yksityiset kahvilat ovatkin jo sulkeneet ovensa? Hassua. Kahvi haetaan siis useimmiten wayne’s, robert’s tai java-kahviloiden tiskeiltä missä voi käydä juurikin niin, että saat kahvisi puurona.

Mielenkiintoinen lisäys vielä tähän aiheeseen, jonka olen huomannut myös viimeisien viikkojen aikana. Lasipalatsin viereen on ilmestynyt herttainen vaunu joka myy lettuja, limua ja kahvia ohikulkijoille. Idea on takuumenestys, mutta kuulin samalla myös että kyseinen vaunu on melko kiistanalaisella paikalla, ja valituksia liikeidealle on tullut ennenkaikkea viereiseltä cafe javalta.

Hauskaa sinänsä, että Cafe Java on huolissaan asiakkaidensa menettämisestä pienelle kojulle jota vielä hoitaa yksi tai kaksi työntekijää. Tässä tapauksessa siis laatu korvaa määrän, mutta valittamisen sijaan Java voisi keskittyä miettimään olisiko heidän omassa tasossaan kenties jotain paranneltavaa. Sama koskee myös Robertsin ja Waynesin kahviloita, missä tänäkin kesänä kesätyöntekijöitä palkataan kun sesonki on kiireisempää, mutta penniä venytetään silti.

Hilloamisen sijaan jos palvelussa näkyisi selkeä panostus myös työnantajan puolelta, niin ne samat asiakkaat ehkä palaisivat myös kesäsesongin loputtua.